En la escuela y Noche de la Nostalgia!

Torstaina oli siis eka koulupäivä! Kello 7.10 lähettiin Mateon kans kävelee 7 korttelin matkaa kouluun, jossa mulla oli ekana vuorossa mantsantunti. Siellä mut esiteltiin mun luokkalaisille, joita oli yhteensä 20. Kaikki oli tosi mukavia ja ystävällisiä ja yritti parhaansa mukaan sopertaa mulle edes jotain enkuks tai toooosi hitaasti espanjaks. Varsinkin tollon ekana päivänä olin käytävillä ku joku museoesine, kun kaikki katto yrittäen luoda katsekontaktia, ja halus tulla innokkaasti esittäytymään hahah.

Mantsan tunnin jälkeen oli espanjaa, "F.C.H":ta eli vähän niinku etiikkaa ja uskontojuttuja ja lopuks filosofiaa. Meillä ei ollu noita vikoja tunteja, kun Montevideon ulkopuolelta tuli toinen luokka meijän koululle, niin tutustuttiin sitte niihin. Mentiin koulun jälkeen ajelemaan kaupungin nähtävyydet niiden kans läpi, ja tultiin vasta joskus seiskalta takas. 12 tunnin päivä tuntu kyl sitten illalla jaloissa...

Perjantaina oli kans just mukavaa, ja sillon älysin jotain tunneillaki ku muistin ottaa sanakirjan! Käänsin sanoja sen mukaan, miten ehin, kun nää oli niin innoissaan sen kimpussa :D Nykyään tunneilla lähinnä keskityn pysymään hereillä ja juttelemaan luokkalaisten kanssa. Illalla parantelin ärsyttävän pitkittynyttä flunssaa, ja yritin jotain opiskella...

Lauantaina aamulla käytiin äitin kans kävelee yhellä ferioista, eli siis katutorilla, joissa myydään kaikkea käsitöistä muotiin ja matekuppeihin. Niitä on viikonloppusin eri puolilla Montevideota. Illalla mentiin Sanyan kans mun luokkalaiselle viettämään Noche de la Nostalgiaa, joka on kaikkialla Uruguayssa vietettävä juhla, kun kaikki 14-vuotiaista 100-vuotiaihin asti menee ulos tanssimaan vanhoja hyviä biisejä! Tää juhla on tosi iso, ja kaikki Uruguaylaiset panostaa ja pukeutuu 80-luvun asuihin jne. Tosin me nuoret oltiin kyllä ihan perusvaatteissa.

Mun lukkari seuraavat kolme kuukautta

La rambla ja +2 astetta

Yo, Sanya, Oriana y Sofi

Oriana, Sanya, Camila ja kaks tyttöö, joiden nimiä en muista hehe

 Sunnuntaina nukuttiin pitkään ja lähettiin sitten syömään isovanhemmille tohon rappukäytävän toiseen päähän. Syötiin lihaa, joka oli varmaan parasta mitä oon ikinä maistanu! (Uruguay on tunnettu hyvästä lihasta) Sen jälkeen lähettiin Sanyan kanssa niille, jossa hengailtiin Valen kanssa ja yritettiin löytää lisätilaa niiden vaatteille. Lähettiin sieltä toiselle Valentinalle kävellen vähän ajan päästä (kaikkien nimi on Valentina arrggh!). Meillä oli sika hauskaa nelisteen, en oo pitkään aikaan nauranu niin paljon ja pitkäkestosesti :D Ehin sen illan ruokailun aikana mm saada Valentinan vanhempien luvan mennä naimisiin perheen pikkuveljen kanssa, ja opettaa Sanyan kans suomalaisia sanoja, joille räkätettiin varmaan kaks tuntia. :D

 Lainasin välillä Valentinan ikivanhaa ja sairaan lämmintä villistä kylmyyden takia

Vale halus välttämättä pitää noita lasei melkeen koko sen 5 tuntia, mitä oltiin Valentinalla :D

 Maanantaina käytiin Sanyan kans ostaa mulle kouluun housut, koska koulupuvun hame ja sukkikset-yhdistelmä ei yksinkertasesti vaan riitä, kun sisätiloissa on yhtä kylmä (tai kylmempi) ku ulkona. Samalla sovittiin, ettei nähä niin usein mitä nyt ollaan nähty, ettei hengailtais liikaa muiden vaihtareiden kans...
Tiistaina alko Yfu:n sponssaamat espanjantunnit muiden Montevideossa olevien vaihtarien kanssa. Opeteltiin ihan perusjuttuja, koska jotkut meistä ei oo lukenu espanjaa ollenkaan. Ne tunnit on jatkossa joka tiistai ja torstai seuraavat 18 viikkoa, ja tarkotuksena ois opetella kieltä tunneilla, ja kulttuuria mm. menemällä kattomaan leffaa, syömään ja teatteriin.
Keskiviikkona mentiin koulun jälkeen hengailemaan ja kiertelemään pikkuporukalla ympäriinsä kaupunkiin ja rannalle. Tänään meillä taas loppu koulu kaks tuntia aikasemmin jonkun opettajien kokouksen takia, ja oon sen jälkeen käyny lenkillä, ja nyt äsken tulin espanjantunnilta. Oon ettiny sopivaa kuntosalia täältä lähistöltä, ja eilen löydettiin sali, jossa pidetään BodyPump-, -attack ja muita hyviä tunteja! Meen vissiin huomenna tsekkaa paikan vielä.
Huomenna meen luokkalaisen grilli-iltaan Mvideon ulkopuolelle, jonne jäädään myös yöks, ja lauantaina mennään moikkaamaan sukulaisia tänne lähistölle.

 

Ayer, con Maru

Kirjotan nyt vähän päiväkirjamaisesti, et muistaisin myöhemmin, mitä kaikkea oon tehny. Mul on suunnitteilla ihan kunnon päiväkirjan ostaminen, mut ajatus käsin kirjottamisesta joka päivä ei houkuttele, niin oon toistaseks alitajusesti keksiny itelleni muuta ostettavaa ku meen kirjakaupan ohi :D

Saludos, Nelli

Leiri ja hostperhe

Meillä oli siis alkuorientaatioleiri vähän Montevideon ulkopuolella perjantaista sunnuntaihin. Täällä on nyt talvi, joten on noin 8-20 astetta lämmintä päivisin, mut sitten öisin voi laskea nollaan. Leirin ajan oli koko ajan noin 10 astetta. Se ei sinänsä oo kylmä, mut koska taloissa ei täällä oo lämmitystä, niin se tuntuu tuplasti kylmemmältä.

Leirillä me opittiin paljon uruguaylaisesta kulttuurista, ja saatiin muun muassa maistaa matea ja dulce de lecheä, joka on sellanen maidosta ja maidosta ja sokerista tehty "kastike", tooosi makeen makunen, ja jota nää syö ihan kaiken kanssa. Mun hostperhekin syö sitä suunnilleen joka aterialla :D

Me leikittiin myös tutustumisleikkejä aika paljon ja osa sai tavata myös omat aluevalvojat. Lauantai-iltana tehtiin kokko, jonka ympärillä vaihtarit ja vapaaehtoset soitti ja laulo yhessä.

 Meitä oli yhteensä 56, joista saksalaisia oli 30 :D

 

 Ohjelmaa ja opetusta

 Sisälläki kolme paitaa päällekkäin!

 

Bonfire!

Leiri oli kokonaisuudessaan tosi kiva, enkä malta oottaa, millon nään nää ihmiset seuraavan kerran!

  Sunnuntaina mentiin bussilla aluks Montevideoon bussiasemalle. Sieltä ne, jotka meni eri puolille Uruguayta otti bussin, ja me neljä (saksalainen tyttö, sveitsiläinen poika, Sanya ja mä) jotka asutaan Montevideossa, odotettiin isäntäperheiden pick-up:ia. Noin kolmelta tapasin mun isäntäperheen: Anan, Oscarin ja Mateon. Molemmat osapuolet oli ihan sairaan innoissaan, ja myöhemmin sain kuulla että ne oli odottanu mua siellä kaks tuntia etuajassa, vaikka ties että tulisin vasta myöhemmin :D Tää perhe on tosi ihana, huomaavainen ja  auttaa mua kaikessa mahollisessa. Oon jotenki omalla tavallaan jo kiintyny heihin ja en haluu ees kuvitella millasta tulee olemaan ku jätetään heinäkuussa sitte hyvästit...

 Kielitaidoista sen verran, että oon lukenu lukiossa kolme kurssia espanjaa. Ana osaa vähän englantia, ja Mateo kans, mutta Oscar ei sanaakaan. Meijän kommunikaatio on vähän haasteellista välillä, mut toisaalta nyt kolmen päivän jälkeen musta tuntuu et oon oppinu jo paljon.

Tässä vähän kuvia meijän talosta ja kaks alinta on näkymiä meijän parvekkeilta.

 Mun huone

 Tänään oli vähän sumusta

Kulttuurishokki tuli ekan kerran siinä vaiheessa, kun moikattiinkin poskipusuilla, eikä esim halaamalla. Kun tultiin sitten tänne kotiin, jätettiin mun matkalaukku tänne ja lähettiin kiertämään kaupunkia autolla. On hauskan näköstä , ku melkeen kaikki kulkee matekuppi ja termos kädessä. Täällä syödään myös eri tavalla ja aikoihin ku suomessa: aamulla seiskan aikoihin kahvia ja ehkä keksejä (dulce de lechen kans tietysti), lounas syödään yhen-kahen aikaan päivällä, viideltä kahvia ja ehkä jotain pientä purtavaa, ja illalla kymmenen aikoihin päivällinen. Toisaalta meijän perheessä syödään vähän aiemmin, koska mulla ja Mateolla alkaa koulu jo 7.30 aamulla.

Koulussa ensimmäiset 6 vuotta on niinkuin ala-aste suomessa. 13-vuotiaana aloitetaan "colegio"(?), jossa on 2 osaa. Viidennellä valitaan "artistic, scientific, biologic tai humanistic line", jollon luokat erotetaan lukemaan eri aineita. Sitten kuudentena vuotena erikoistutaan johonkin, niinku esim jos lukee biologicia, voi valita arkkitehtuurin tai lääketieteiden väliltä jne. Osallistun just tälle viidennelle vuodelle, ja valitsin ton humanistic linen, koska saattasin saada jotai kursseja siitä kans Suomessa anteeks. Kuudennen jälkeen pakollinen koulu loppuu ja sitten on mahollista hakea yliopistoon, jossa tunnit on yleensä aamulla tai yöllä sen takia, että opiskelijat tekee usein töitä päivisin.

Täällä perhe on tosi tärkeä ja esimerkiks tässä kerrostalossa, missä me asutaan, asuu koko äitin puolen suku. Täällä ramppaa koko ajan joku sukulainen ysikymppisestä nelivuotiaaseen :D Toisaalta se on tosi kiva, että suvun kesken nähään usein ja ollaan läheisiä. Oscarkin käy joka toinen viikonloppu Tacuarembossa moikkaamassa sen perhettä.

 Joku random pikkukatu. Täällä on jokseenki alkeellista Suomeen verrattuna, ja likasta siin mielessä, et roskia on kaikkialla ja kadulla kävellessä pitää koko ajan vahtia ettei astu koiran jätöksiin xd

Meijän dulche de leche! Näillä kolmella tommonen kilon purkki kestää about yhen viikon :D

Käytiin maanantaina Sanyan ja sen hostsiskon Valen kans ulkona ostamassa kännykät

Tänään käytiin koulussa ilmottautumassa ja tekemässä mulle lukkari, metsästämässä koulupuku ja jotain vihkoja yms. Sen puvun osien löytäminen oli semi haasteellista, koska meen kesken lukukauden, niin niitä ei löydy mistään! Täällä on kolmen kuukauden kesäloma joulukuusta helmikuuhun, jonka jälkeen alotan sitte kuudennen luokan. 

Huomenna meen siis ekan kerran tunneille :D Jännittää vähäsen!

Kiitti Sanyalle osasta tän ja viime postauksen kuvista <3 (Sanyan blogiin pääset tästä)

Pitäkää huolta itestänne! 

Besos, Nelli

Hengissä ollaan!

Hola!

Täällä kello on 6 tuntia vähemmän kuin siellä Suomessa, joten makoilen vasta sängyssä ja mietin päivän tekemisiä. Oon nyt pari päivää ollut flunssassa ja tänään luvassa on lepoa ja varmaankin käydään hostäidin (<3) kanssa hakemassa sim-kortti mun uuteen kännykkään. Tässä postauksessa kerron nyt sitten lentomatkasta, joka oli varmaan kaikista matkoista, mitä oon kokenu, sekalaisin.

Torstaina Hki-Vantaan lentokentälle piti ilmestyä klo 13.30. Lennettiin samaa matkaa Argentiinaan menevien kanssa, joten meitä oli yhteensä 11. Mulla saattojoukoiks tuli äiti, Linda, Tommi ja Janni perheen puolelta, ja kavereista Suski, Madde, Ida, ja Julia ja Elina joiden piti lähteä aiemmin koulun takia.

Tosi nopeesti oltiinkin jättämässä jo jäähyväisiä ja menossa turvatarkastuksen läpi.

Mentiin sitte kaikki 11 hukassa olevaa yhessä kahvilaan istuskelemaan ja tutustumaan toisiimme paremmin.

Lento Pariisiin kesti about 3 tuntia, ja istuttiin kaikki uruguaylaiset yhessä, mut argentiinalaiset meni sitten ihan eri puolelle konetta.

Leila!

 Pariisin lentokentällä odotti sitten 5 tunnin "vapaa-aika". Aluks sekoiltiin vähän terminaalien kanssa, mutta lopulta löydettiin perille ja bongattiin heti kolme ruotsalaista Yfu-vaihtaria, joista kaks oli menossa Argentiinaan ja yks Uruguayhin meidän kanssa. Ne tunnit meni aika nopeesti, ja siinä ajassa ehittiin muun muassa safkata, shoppailla, ihailla Leilan Top100 men- lehteä ja tehä päälläseisontoja alakerran tyhjässä terminaalissa.

(Meinasin muuten kans rikkoo yhen Pariisin kentän tietokoneista :D uups)

 Einar, eli siis tää keskimmäinen, tuli Uruguayhin. Toisten nimiä en muista.

 Pariisissa oli tollasia tuolia, missä ihmiset nukku ja ihaili lentokoneita.

 Vasemmalta oikeelle Bianca, (PHOTOBOMB) mä ja Sanya. Täs vaiheessa oltiin vielä jotenkuten raikkaina.

Klo 23.20 meijän lennon piti lähteä Buenos Airesin kautta Montevideoon, mut kone oli jonku valovian takia noin tunnin myöhässä... Tällä kertaa meijät oli ripoteltu eri puolille konetta istumaan. 13 tunnin lento meni osaks nukkuessa ja osaks leffoja katellessa. Lennon aikana Sanya ehtiki kiintyä lennon ihanaan stuerttiin, joka oli ehkä tuplasti meijän ikänen (ne on ne ranskalaiset) :D. Me tultiin Buenos Airesiin n. yheksältä paikallista aikaa, jollon me sitten hyvästeltiin argentiinalaiset, kun lähettiin eri suuntiin. Me saatiin muuten vasta Pariisissa tietää, ettei lennetäkään suoraan Montevideoon. Lentokentällä me tultiin sitte koneesta pois, kierrettiin käsimatkatavaroiden kanssa turvatarkastuksen läpi ja mentiin takas samaan koneeseen, jolla lennettiin Pariisista. Ja sillä sitten Mvideoon 20 minuuttia... Tärkee lento.

 Me Buenos Airesissa!

 Menossa turvatarkastukseen

 

 Vikalla lennolla kone oli melkein tyhjä, ja saatiin valita paikat vierekkäin. Kuvassa Leila, mä, Sanya ja Anna

 Meijän oli PAKKO virkistäytyä vähän siellä kentällä :D Mun silmistä voitte arvioida vähän virkeyden tasoa

Lisää vaihtareita mm Belgiasta, Norjasta ja Tanskasta

 Odotellessa bongattiin Uruguayn jonku maajoukkueen valmentaja, jonka kans saatiin ottaa kuva.

Oltiin tosi onnellisia, kun meijän matkatavarat tuli perille asti! Löydettiin sitte heti Yfu-vapaaehtoset ja varmaan 163746 saksalaista. Odotettiin vissiin Sveitsiläisten konetta siellä pari tuntia vielä. Silloin oltiin jo sen verran väsyneitä, että ne muualta maailmasta tulleet vaihtarit piti meitä varmaan ihan idiootteina kun naurettiin tyhmillekin jutuille ihan hysteerisesti.. :D

Sieltä kentältä mentiin suoraan bussilla sellaselle farmille, jossa meillä oli alkuorientaatio viikonlopun yli. Suurinpiirtein eka asia, joka meille opetettiin oli, että uruguaylaiset ei tykkää argentiinalaisista. Ja koska meistä tulee uruguaylaisia, niin meijänkään ei kuulu tykkää niistä :D 

Kerron sitte seuraavassa postauksessa lisää leiristä ja mun isäntäperheestä, ettei tää menis ihan liian pitkäksi ja tylsäksi. Sen voin sanoa että perhe on tosi ihana, ja mulla on täällä kaikki hyvin!

Täs vielä kuva mun ja suskin läksäreistä pari viikkoa sitte. Os extraño!

 "Hace del mundo tu casa!"

Besos, Nelli

Määränpäänä Uruguay

Moi!

Olen lähössä vaihto-oppilaaksi Uruguayhin nyt elokuussa, ja ajattelin tehdä blogin tulevaa vuotta ajatellen. Blogin pitäminen on kuulemma tosi kätevä tapa jakaa peruskuulumiset ja tekemiset, että ei tarvii erikseen kaikille sitten selitellä. En aio kuitenkaan ottaa stressiä kirjottamisesta, joten voi olla että joskus kirjotan tiheemmin ja joskus postauksien välissä vierähtää enemmän aikaa. En ole siis ikinä pitäny mitään blogin tapastakaan, joten saa nähdä miten tää tästä käynnistyy... Yritys on kuitenkin kova :D

Täällä on siis Uruguay! Pieni maa siellä Brasilian ja Argentiinan välissä.

Oon jotenkin aina tiennyt, että haluan lähteä vaihtoon. Vielä yläasteen puolivälissä olin ihan varma, että jenkit on se mun juttu. Mielipide kuitenkin muuttu, kun mun isosisko Linda vietti tosi onnistuneen vaihtovuoden Meksikossa 2011-2012. Sen jälkeen aloin itsekin innostua lattareista ja kokonaan vieraista kulttuureista. Viime joulukuussa tuli tieto kohdemaasta ja isäntäperhetiedot sain kesäkuun lopulla. Mun perhe asuu Montevideossa, eli Uruguayn pääkaupungissa, ja siihen kuuluu äiti, isä ja 13-vuotias veli (joista äidillä ja veljellä on myös keliakia).

 En tiiä itekään paljoa Uruguaysta, joten tässä tulee lyhyt tietoisku suoraan wikipediasta :D

Uruguay on Etelä-Amerikan toiseksi pienin maa Surinamen jälkeen, ja virallinen kieli on espanja. Ihmisistä sen verran, että siellä ollaan Etelä-Eurooppalaisen näköisiä, eli muistutetaan aika lailla esimerkiks italialaisia ja espanjalaisia. Siellä ei olla erityisen uskonnollisia: katolilaisia on 47% väestöstä, 11% protestantteja, pari hassua juutalaista (0,3%) ja loput ei kuulu mihinkään uskontoon. Siellä on tosi hyvä koulutuksen taso, ja Uruguayn sanotaan olevan lattarien turvallisimpia valtioita (eli en siis oo menossa keskelle huumesotia! kai). 

 Montevideo

Uruguayssa syödään paljon lihaa, erityisesti grillattuna, ja juodaan paljon sellasta juomaa kun "mate", joka muistuttaa teetä mut sisältää enemmän kofeiinia kuin kahvi. Suosituin urheilulaji on ehottomasti jalkapallo, mutta myös koripallo, tennis, pyöräily, ratsastus ja golf on yleisiä harrastuksia. Presidentti vaihtuu viiden vuoden välein (viimeks vuonna 2009), ja maasta viedään ulkomaille suurimmaks osaks lihaa, soijaa, riisiä, puutavaraa, maitotuotteita ja maltaita.

Ylemmässä kuvassa on sitä grillisafkaa ("asado"), ja alemmassa "mate":a

Uruguayn jalkapallomaajoukkue vuonna 2012

Lento Pariisin kautta Montevideoon on torstaina 15. pvä elokuuta, ja meitä on yhteensä kuus tyttöä menossa samaan paikkaan. Me mennään ensimmäiseks viikoks suoraan valmennusleirille, missä tutustutaan muihin vaihtareihin eri maista ja opitaan vähän Uruguaysta.

Enää kaheksan päivää jäljellä! Apuaa...

Viimeset päivät Suomessa kuluukin enimmäkseen kavereita ja sukulaisia nähdessä ja viimesiä paperihommia hoidettaessa. Joitakin mua ennen vaihtoon lähteviä kavereita onki tultu hyvästeltyä jo! Pakkaamista en oo jaksanu edes ajatella vielä, jotenki alkaa tuntua että se oiski sitte puolen tunnin pikapakkaus ennen kentälle lähtöä :D

Ilmottelen sitten jossain vaiheessa ittestäni, varmaan seuraavan kerran Uruguaysta käsin!

Nelli