torstai 21. marraskuuta 2013

Mis primeros tres meses

Hola!

Maite, eli siis Yfun joku päähenkilöistä ja meijän espanjanope, pyys mua kirjottamaan artikkelin/tekstin julkastavaks Yfun facebook-sivuilla, jossa kerron ekoista kuukausistani täällä ja kokemuksista.
Laitan sen nyt tähän suomennetun version kera. Kuten voi varmaan huomata, suomi on vähä takeltelevaa ja sanajärjestys yms. voi olla vähän hukassa. :D

Mis primeros tres meses en Uruguay!
En estos días hice fecha de mis tres primeros meses de intercambio acá en Uruguay. Ya no es desconocido para mi este país, la gente y la cultura. Este tiempo ha pasado volando y cada día ha sido diferente, aprendiendo cosas nuevas, que antes no me podía imaginar haciendo. Ahora voy a contar las cosas grandes que me influyen en mi vida actual.

Ensimmäiset kolme kuukauttani Uruguayssa!
Näinä päivinä tulee täyteen ensimmäiset kolme kuukauttani vaihto-oppilaana täällä Uruguayssa. Tämä maa, ihmiset ja kulttuuri eivät ole enää tuntemattomia minulle. Aika on kulunut kuin siivillä ja joka päivä on ollut erilainen, opettanut uusia asioita, joita en aiemmin olisi kuvitellut tekeväni. Nyt aion kertoa ne suurimmat asiat, jotka vaikuttavat tämänhetkiseen elämääni.

Para empezar: mi familia anfitriona es la más agradable y preciosa de todas! Han sido una de las cosas más importantes, sino la más importante, de mi adaptación. Me ha hospedado con mucho gusto y hecho sentir una integrante más en su familia. En mi familia anfitriona no tengo hermanos de mi edad, sólo uno más chico. Por eso yo y mi madre somos muy cercanas, capaz que no tanto como si tuviera una hermana. Pasamos más tiempo con los abuelos, tíos y primos que en Finlandia, y algunos de ellos viven en lo mismo edificio. Toda mi familia está fomentándome y ayudándome con mi español y esperando que pase un buen tiempo acá. Estoy muy agradecida.


Ensinnäkin: isäntäperheeni on mukavin ja ihanin kaikista! He ovat olleet yksi tärkeimmistä asioista, jollei kaikista tärkein, tänne sopeutumiseni kannalta. He ovat ottaneet minut lämpimästi vastaan ja tehnyt minut kuin uudeksi perheenjäsenekseen. Isäntäperheessäni minulla ei ole samanikäisiä sisaruksia, vain nuorempi pikkuveli. Tämän takia olemme hyvin läheisiä äitini kanssa, mitä ei välttämättä olisi tapahtunut, jos minulla olisi ollut saman ikäinen sisarus. Vietämme enemmän aikaa isovanhempien, setien ja tätien ja serkkujen kanssa kuin Suomessa, ja jotkut heistä asuvat samassa kerrostalossa. Koko perheeni rohkaisee ja auttaa minua espanjani kanssa ja haluavat että pidän ajastani täällä. Olen heille hyvin kiitollinen.

Cuando vine, no hablaba casi nada de español. En mi país sólo estudié por medio año, lo que más tarde me di cuenta que me sirvió. Al principio tuve muchos problemas con el idioma, no entendía nada y estaba completamente fuera de todas las discusiones. Pero por suerte, después de un mes ya hablaba español con mi familia y ahora con la mitad de mis amigos. Aprender un idioma nuevo consume mucha energía, pero al final es muy provechoso. Lo más difícil es aprender expresiones culturales y entender cuando hablan rápido. Afortunadamente la gente es muy amigable y repiten las oraciones con una sonrisa.

Kun saavuin, en puhunut melkein yhtään espanjaa. Kotimaassani opiskelin vain puoli vuotta, jonka kuitenkin myöhemmin huomasin olevan hyödyllistä. Aluksi minulla oli paljon ongelmia kielen kanssa, en ymmärtänyt mitään ja olin täysin kaikkien keskustelujen ulkopuolella.  Mutta onneksi kuukauden jälkeen puhuin jo espanjaa perheeni kanssa ja nykyään puolien kavereistani kanssa. Uuden kielen oppiminen kuluttaa paljon energiaa, mutta on hyvin palkitsevaa lopulta. Kaikista vaikeinta on oppia kulttuurilliset ilmaisut ja ymmärtää nopeaa puhetta. Onneksi ihmiset ovat todella ystävällisiä ja toistavat lauseet hymy huulilla.

El liceo ha sido el mejor lugar para conocer gente y también aprender de la cultura. Ahora conozco casi todos y tengo muchos amigos nuevos con cuales me divierto, y no sólo “conocidos”. En Uruguay la gente es muy divertida y simpática, e interesados en personas nuevas. Lo que descubrí, es que había y hay que acercarse a ellos y no sólo hacerse conocidos para saludarse en la calle. Aunque no hablamos el mismo idioma, casi todos estaban entusiasmados en conocerme y charlarme, en español, inglés o lenguage corporal.

Koulu (lukio) on ollut paras paikka tutustua ihmisiin ja oppia kulttuurista myös. Nykyään tunnen melkein kaikki ja minulla on paljon uusia kavereita joiden kanssa tykkään olla, eikä vain ”tuttuja”. Uruguayssa ihmiset ovat hyvin hauskoja ja mukavia, ja kiinnostuneita uusista henkilöistä. Tajusin, että piti ja edelleen pitää lähentyä heidän kanssaan eikä vain tutustua etäisesti että voi moikata kadulla. Vaikka emme puhuisi samaa kieltä, melkein kaikki ovat hyvin innoissaan päästä tuntemaan ja juttelemaan minulle, joko espanjaksi, englanniksi tai elekielellä.

Me tomó un tiempo acostumbrarme al sistema educativo. Admito, que al principio pensé que no funcionaba y que el sistema de Finlandia era mucho mejor. Ese momento era, cuando estaba experimentando un choque cultural, sobre todo después de un mes cuando la rutina de días comenzaban formarse. Fue difícil de superar, y fue en ese momento cuando entendí que era mi actitud que no era la adecuada, y no el paìs. La comida, la gente, las maneras, como las cosas funcionan... No son mejores, no son peores, sólo son diferentes. Aprendí a respetar y dar cuenta que hay cosas que me gusta acá más que en mi país también. Desde este momento mi vida ha seguido mejor y disfruto mucho más.

Minulla kesti jonkun aikaa tottua koulujärjestelmään. Myönnän, aluksi ajattelin ettei se toimi, ja että Suomen järjestelmä on paljon parempi. Tämä oli sitä aikaa, kun kävin läpi kulttuurishokkia kaikista erilaisuuksista, noin kuukauden jälkeen kun arkirutiini alkoi muodostua. Sen yli oli vaikeaa päästä, ja silloin huomasin ja tajusin, ettei maa ollut huono, vaan että asenteeni ei ollut oikea. Ruoka, ihmiset, tavat, miten asiat toimivat… Ne eivät ole parempia, ei huonompia, vain erilaisia. Opin kunnioittamaan ja huomaamaan, että on myös asioita joista pidän täällä enemmän kuin kotimaassani. Tästä hetkestä lähtien elämäni on jatkunut paremmin ja nautin paljon enemmän.

El sistema educativo acá es más informal que en mi país. Los profesores son como amigos, y comparten sus vidas privadas, algo que nunca podría pasar en Finlandia. En general, esto es algo especial de Uruguay, a mí me encanta, y los uruguayos tendrían que sentir orgullo por esto. Yo en el liceo me concentré a entender las palabras y anotar las que se usan más. Por suerte los profesores entendieron, que tenía muchas dificultades con el idioma y me dieron tiempo para hacer las cosas a mi propio ritmo. En los días hábiles muchos jóvenes van a clases particulares de materías como matemática o inglés. Estudian mucho, especialmente ahora, cuando tienen los parciales. No tengo que hacerlos y por eso tuve que encontrar otras cosas para hacer mientras otros pasan todo el tiempo en las bibliotecas. Voy a clases de baile, lo cual es otra cosa que nunca hice en finlandia, voy a la gimnasia, y estuve pensando en ir a clases de dibujo, cocina, equitación y telas. Tenemos que hacer cosas para no aburrirnos en el verano larguísimo y conocer más gente, y por eso tengo mucha suerte de estar en Montevideo. Ya conozco a los chiquilines de mi clase de reggaetón y dancehall, y porque Uruguay es chico, y nos vemos por todos lados. También tenemos actividades de YFU. Hasta este momento ya fuimos a la Expo del Prado, un partido de fútbol, y pasamos tres días en las termas en Salto. En dos semanas vamos a La Paloma por una semana. Me gustan los viajes, porque podemos charlar de nuestras experiencias y pasarlo bien con otros estudiantes de YFU.

Täällä koulujärjestelmä on paljon epämuodollisempi kuin kotimaassani. Opettajat ovat kuin ystäviä, jotka jakavat asioita yksityiselämästään, mitä ei ikinä voisi tapahtua Suomessa. Yleisesti katsottuna, tämä on jotain erityistä Uruguayssa, mistä minä todella pidän, ja uruguaylaisten täytyisi olla ylpeitä tästä. Koulussa keskityin ymmärtämään sanoja ja kirjoittamaan ylös niitä, joita käytetään eniten. Onneksi opettajat ymmärsivät, että minulla on hurjasti ongelmia kielen kanssa, ja antoivat minun tehdä asiat omaan tahtiin. Arkipäivinä monet nuoret käyvät yksityistunneilla kouluaineissa, kuten matikassa tai englannissa. He opiskelevat paljon, varsinkin nyt, kun heillä on loppukokeet. Minun ei tietenkään tarvitse tehdä niitä, joten minun piti löytää tekemistä sillä välin kun muut viettävät kaiken aikansa kirjastoissa. Käyn tanssitunneilla, joka on taas yksi asia jota en ikinä tehnyt Suomessa, kuntosalilla, ja ajattelin menemistä piirtämis-, kokkaus, ratsastus- tai eräänlaisille akrobatiatunneille. Meidän täytyy tehdä asioita hyvin pitkän kesän aikana, ettemme tylsisty ja tutustuaksemme ihmisiin, ja tämän takia olen hyvin onnekas ollessani Montevideossa. Tunnen jo dancehall- ja reggaetonporukan, ja koska Uruguay on hyvin pieni, näemme kaikkialla. Meillä on myös Yfun aktiviteetteja. Tähän asti olemme menneet jo maatalousmessuille, jalkapallopeliin ja vietimme Salton kuumilla lähteillä kolme päivää. Kahden viikon kuluttua menemme La Palomaan viikoksi. Pidän näistä matkoista, koska voimme vaihtaa kokemuksia ja pitää hauskaa toisten Yfun oppilaiden kanssa.

Las vacaciones de verano están empezando y el tiempo está caluroso a como estaba cuando llegamos. Ahora no puedo estar más feliz y un poco triunfante, porque acá va a haber 35 grados en Navidad, mientras en Finlandia estará cerca de -15 grados. A veces extraño mi casa, pero he decidido que este año voy a disfrutar de las diferencias y conseguir experiencias únicas. He aprendido muchísimo y absorbido bastante de la cultura. Por ejemplo, no creo que pueda dejar de tomar mate cuando vuelva.

Estoy con ganas de disfrutar y ver qué me esperan en los siguientes meses!!!

Kesäloma on alkamassa ja sää on lämpimämpi kuin silloin kun saavuimme. Tällä hetkellä en voisi olla onnellisempi ja hiukan voitonriemuinen, sillä Jouluna täällä tulee olemaan 35 astetta, kun taas Suomessa lämpötila lähenee -15 astetta. Kaipaan kotiani aina välillä, mutta olen päättänyt, että tänä vuonna nautin erilaisuudesta ja saan ainutlaatuisia kokemuksia. Olen oppinut hyvin paljon ja omaksunut kulttuurista melkoisesti. Esimerkiksi, en usko että voin lopettaa maten juomisen, kun palaan.

Haluan nauttia ja nähdä mitä seuraavat kuukaudet tuovat tullessaan!!!

 Y nuestra familia lindísima

Sellanen siitä tuli :D Voittekin alkaa bongailemaan kirjotusvirheitä, vaikka Maite auttokin mua aika kivasti. Eilen kävin kattoo Uruguay-Jordania -peliä Estadio Centenariolla (josta en jaksa lataa nyt kuvia), ja lopputulos oli et me mennään Copa Mundialii Brasiliaan ens kesänä !!

Tässä nyt jotain randomkuvia kännykän kamerasta

 Punta Carretakseen ilmesty jo kolme viikkoo sit kaikki joulukoristeet jättijoulukuusineen ja tonttujunineen :D Ne lumikoristeet ja -ukot oli aika ironisii kyllä... täällä ei oo ikinä lunta nähtykkää.

 Käytiin porukalla kattoo koulun kutosluokkalaisten valmistujaisii, josta jatkoin mäkin kautta Nilsille (saksalainen vaihtari), jossa vietettiin koko yö kattoen outoja leffoja Sanyan ja Nilsin kahen hostbroidin kanssa. Kotiuduin klo 8 aamulla ku muu perhe oli lähteny jo töihiin ja kouluun :D.
 Lisää joulukoristeita :D. Louisa ja joulupukki Tienda Inglesassa tiistaina espanjantunnin jälkeen.


Un beso, Nelli
 

keskiviikko 13. marraskuuta 2013

Lomailua


Noniin eli mulla on ollu nyt Salton matkasta lähtien lomaa, ku vitosluokkalaisilla alko loppukokeet eli parciales:it. Oon viettäny semisti tästä ajasta yksin, koska kaikilla mun kavereilla on kertaustunteja, joiden jälkeen ne menee suoraan koulun kirjastoon lukemaan yömyöhään asti. Esimerkiks tänä maanantaina menin kattomaan mun kavereiden teatteria kello kaheksalta illalla, ja yleisössä oli porukkaa koulupuvuissa, koska niillä ei ollu aikaa käydä himassa vaihtaa vaatteita koulun jälkeen.

Mitäs mä oonkaa tehny? Käyny aika paljon salilla, nyt ku se personal neuvoja siel vihdoinki ainakin viiden selittämiskerran ja yhen tulkin jälkeen tajus, millasta salirutiinia pyysin, ja teki mulle sellasen josta tykkään. Oon käyny tanssimassa kolme kertaa viikossa Eugen kans dancehallia, reggaetonia ja L.A.stylea, joka muistuttaa hiphoppia mut ei kuitenkaan ihan tasan sitä oo. Siin tanssitaan sille hauskan rytmikkäästi sellaseen leijumismusaan, jota muuten en kuuntelis, mut sitä on kiva tanssia ja se opettaja on komee. Oon saanu jo kavereita sielt tunneilta, ku se on nii pieni akatemia ja kaikki tuntee toisensa. (Ja nyt ku sanon et tuntee toisensa, nii Uruguayssa kaikki oikeesti tuntee. Tällä hetkel mäki voisin löytää yhteisiä kavereita jonku randomihmisen kanssa vaikka Artigaksen departamentosta.)

Viime viikolla mun päivät koostu näiden juttujen lisäks parista kahvittelusta, ja skypettelystä parin kaverin ja perheen kanssa. Käytiin kattomassa kans ku mun abuela sai sen kaks akvarelliteosta näytille Carrascon taidegalleriaan, ja jonkun todistuksen. Samalla palkittiin joku äijä, joka oli voittanu jonku ilmeisesti semi arvostetun akvarellikilpailun. 

Mun kaveri Suski, joka on vaihossa Kanadassa, yllätti mun sikatylsän perjantai-illan soittamalla mulle skypessä sen kolmen meksikolaisen kaverin kans! Puhuin niitten kaa jotain espanjaks, ja niiden aksentti kuulosti jo tosi oudolta mulle, ku he mm. ääns ll- ja y- kirjaimet "j:nä" eikä "sh-äänteenä" hahah. Käytiin torstaina Sanyan kans tsekkaa uus hieno ostoskeskus Nuevo Centro, josta mukaan tarttu toppi. Käytiin myös hoitamassa maksut Abitabille (täällä laskut muuten maksetaan aina paikan päällä, ei verkossa) La Paloman reissusta ja törmättiin Nilsiin, joka oli sen uuden hostsiskon kanssa. Nilsillä on nyt ollu vaan väliaikasissa perheissä, ja nyt viimeinki se pääs siihen, joka tulee olee sil loppuvuoden. 

Lauantaina kävin pikashoppailuilla ostaa mulle kengät ja bleiseri, sillä luvassa oli mun elämäni toiset 15-vuotissynttärit. Ne oli mun äitin työkaverin lapsenlapsen, joten muu perhe ei tuntenu sieltä yhtään ketään, mun äitiki vaa sen yhen. Mutta kuinka ollakaan, koska "el mundo es chico" meijän pöytään istu sellanen pariskunta, jotka oli kotosin samasta kaupungista ku mun äiti, ja muita arkkitehtejä (mamá on arkkitehti) ja joha alko yhteisii tuttui sadella sieltä ja täältä. Ilta suju loppujen lopuks ihan kivasti, ja sovittiin sen pariskunnan kanssa että ollaan yhteyksissä, sillä asuvathan he kadun toisella puolella.



 Sielt "baarista" pysty käydä hakemas tollast sikahyvää frooshii
 Sinne tuli paikallinen cover-bändi esittää pari kappaletta, ja kaikki oli iha innoissaan tanssimas mukana. Myöhemmin tanssittiin tietenki cumbian ja perushittien lisäks sambaa!
 Illan lopuks leikattiin tietenki kakku
Susana, joka oli siis tää tacuarembolainen meidän pöydässä

Sunnuntai oli toosi laginen päivä, kotiuduttiin aamulla vasta viiden aikaan, ja kaiken lisäks ärsytti ku kukaa ei voinu nähä. Lähimpä sitten mamán mukaan Montevideo shoppingin vieressä olevaan ravintolaan meriendalle sen viiden parhaan kaverin kanssa. Ne naiset oli tosi mukavia ja yhellä niistä on mun ikänen tytär, joka ois halunnu tulla, mut sekin luki omiin kokeisiinsa. Illalla tänne Montevideoon tupsahti varottamatta mun kaks setää, Alvaro ja Gusman, jotka asuu Tacuarembóssa. Heistä toinen tuli perheineen. Vaimo Silvana, joka oli tosi mukava ja supertyylikäs, ja kaks pikkupoikaa, Ronaldo ja se pienempi jonka nimee en muista... ups xD Nää pojat jokatapauksessa molemmat tosi villejä ja siihen nähden, et vanhempi niistä oli vasta 9-vuotias, tosi rääväsuita. Mä en ees tienny että espanjan kieles on nii monta kirosanaa, koska joka lause sisält useita :D. Ja muutenki tosi häröö läppää. Mateo kääns mulle joitai, mitä ne sano, ja pitää myöntää et olin aika järkyttyny xD Noh, ne istuki sitte vähän väliä yksin mummin parvekkeella jäähyllä.
Maanantaina meillä oli espanjaa, ja illalla menin tosiaa kattoo sen teatterin. Vaikka se oli enkuks en ymmärtäny paljoo mitään :D. Joko espanjasta tuleva aksentti häiritsi liikaa tai sit Andresin brittiaksentti nauratti. Tiistaina sain kaks kolmesta tunnista espanjaa "yksityisenä", koska Sanya nukkui sikeesti vielä puolentoistatunnin jälkeen, ku sille soitin. Käytiin nauttimas säästä vähä kierrellen ja loppupäivän hengasin niiden mun ylivilkkaiden serkkujen kans ja kärsin vähä vatsakivuista.

Tänään skypetin sinne kotosuomeen, kirjotin teille tota edellistä blogitekstii ja iltapäivällä käytiin Sanyan kanssa kävelemässä ramblalla tuol 30 asteen auringonpaisteessa. No, hyvät urheilulliset aikeet päätty tälläkin kertaa mäkkäriin. Käytiin ostamas mansikoita ja mentiin sitte vielä rannalle istuskelee ja juoruilemaan. Tääl on ollu viimeaikoina tosi sateista, ei oo vaikuttanu keväältä kuulemma yhtään. Tässä vaiheessa vissiin joka päivä pitäis olla lämpötila vähintään kaksvitosessa ja rantapäiviä kaikki. Eilen ja tänään oli ekaa kertaa kunnolla lämmintä, mut huomen pitäis taas sataa.. Huoh ehkä se kesä sielt joskus tulee.

Huomenna aion mennä salille ja illalla lupasin mennä Liton kanssa kattoo meijän koulun kutosluokkalaisten graduaciónii. Perjantain on mun kaverin Joacan synttärit, joita mennään viettää niille illal, jonka jälkeen on suunta isompiin pippaloihin. ;)

Mun espanja on parantunu huomattavasti viimeaikoina. Oon jo pitkään puhunu pelkkää espanjaa mun perheen kaa, mut nykyään puhun sitä kavereiden kans pääosin myös. Uruguaylaiset on tosi avoimia ja sosiaalisia, ja se tulee nykyää paremmin esiin ku ihmisillä ei oo enää samanlaist kielimuuria tulla puhuu mulle ja vaihtaa kuulumisii. Oon kans huomannu, et mun enkku on menny vastaavasti ihan hirveeseen kuntoon :D. Se on esim. nyt paljon huonompaa ku sillon ku tulin, ja jos alotan puhuu jonku kans enkkuu nii se vaihtuu automaattisesti espanjaks. Sen kielioppi menee iha väärinpäin ja mul on pieni espanjanaksentti kans :D. Musta tuntuu välillä, etten osais mitään kieltä enää kunnolla! Unohan sanoi suomeks myös, ja no ruotsista ja varsinkaan saksasta ei puhuta... Noo, ainaki mun aivoissa jotai toimintaa tapahtuu (välillä tuntuu, ettei), oli se sitte hyvää tai huonoa.


 Mamá ja abuela siel taidenäyttelyssä
 Toinen abun teoksista
 Palkintojen ja tunnustusten jakoa
 Se voittajamaalaus. Mun mielestä iha sairaan hieno, vaikka en taiteesta hirveesti ymmärräkään

Perjantaina tulee täyteen kolme kuukautta siitä, kun hyvästeltiin perheet ja kaverit ja noustin koneisiin, jotka toi meijät tänne Atlantin ja päiväntasaajan toiselle puolelle. Meijän kotiosotteesta täällä on Suomen kotiin google mapsin mukaan pyöreet 13 000 kilsaa. Tuntuu jotenki tosi vieraalta ajatella Suomea ja mun elämää siellä, vaikka saanki joka viikko päivitykset mitä siellä tapahtuu ja pysyn sinänsä ajan tasalla. Oon tottunu Uruguaylaisten letkeeseen elämänrytmiin ja ilosuuteen, cumbiaan, mateen, alfajor:ejen palvontaan, "negroihin" jotka kerää roskat hevoskärryillä, että Mateo huutaa unissaan aina kello 1 ja 2 välillä, että mun alakerran kioskin myyjä tuntee mut nimeltä, ja triljoonaan muuhun asiaan. Mulla on mun elämä nyt täällä, enkä jaksa jotenki ajatella et pitäis vielä joskus palata. Tiiän kyllä, et tää asenne tulee muuttuu vielä monta kertaa ku tulee ylä- ja alamäkiä, mutta just nyt tuntuu tältä.

Mulla ei oo kuvii oikeen mistään mitä oon tehny, koska a) kamera sattuu unohtuu tosi helposti ja b) en tee mitään kuvaamisen arvosta :D. Ellette haluu kuvasarjoja ihmisten kaksareista.

Un beso,
Nelli

Termas del Arapey

Holaa!

Voisin oikeest alkaa ryhdistäytymään, koska tääkin teksti ilmestyy yli kaks viikkoa, meijän Yfu-reissun kuumille lähteille, jälkeenpäin.

Meillä oli siis toinen järjestön organisoima matka marraskuun viimesenä viikonloppuna. Kokoontuminen oli Tres Crucesin dösäterminaalissa klo 23.30 torstai-iltana. Saavuin tietenki myöhässä, ja meille tuli pikkunen kiire ostaa vielä dösäliput Sanyan kanssa siihe dösään, joka lähtis klo 00.00 (koska ollaan aina niin ajoissa). Noh, onneks saatiin dösän viimeset kaks paikkaa ja noin kuuden tunnin matka Saltoon pysty alkaa. Matka suju aika katkonaisesti nukkuessa, vaikka täällä pitkän matkojen dösissä onkin varmaan 2 kertaa leveämmät penkit ja wifi-yhteys. Perillä Salton terminaalissa kello 6.00 saatiin tietää, että aiomme ottaa vasta kello 11 lähtevän dösän Termaseille, koska läheisemmistä kaupungeista tulevat vaihtarit saapuis vasta kymmenen aikaan. Oltiin kaikki semi kuolleita, joten yritettiin nukkuu siellä terminaalissa. Penkit oli kuitenki mahdottoman muotoset nukkumiseen, ja joku kärttyne naisvartija tuli potkii meitä ylös sieltä terminaalin lattialta, nii aika kulukin sitte supermarkettia tutkaillessa ja matea juodessa.

Perille "Termas del Arapey"-nimiseen paikkaan saavuttiin siinä yhen aikaan. Jakauduttiin mökkeihin vähän sekottaen, ja oltiin lopulta suomalaiset Sanya, Anna, ja minä, saksalaiset Zarah ja Laura ja Annan hostsisko Zoe samassa mökissä. Oltiin melkosen kuolleita, ja lounaan jälkeen pidettiinki parin tunnin nukkumistauko ennen altaisiin menoa. Lilluttiin monta tuntia sitte niissä 30-40 asteisissa luonnollisissa altaissa. Illalla meillä oli ohjelmassa ns. "tanssitunti" Zoe:n ja Yfu:n vapaaehtosen Vickyn vetäminä. Yöllä käytiin tsiigaamassa ja ottamassa kuvii ku jotku meni vielä uudestaa uimaan niihin ihanan lämpimiin altaisiin.

Viikonloppu mentiin iha eri menolla ku viime kerroilla valmennusleirillä ja fudismatsissa: sääntö nro 1. oli se, että espanjaa tulisi puhua koko viikonloppu. Se suju ihan yllättävän hyvin, ihmiset oli oppinu espanjaa iha hulluna! Ne muutamat kerrat ku heitettiin jotain enkuks niin saatiin pahoja katseita, ja vaihettiin takas espanjaan.

Lauantaina sato vähäsen, niinku perjantainaki. Se ei kyllä haitannu ku vaan sillon ku nous ylös kuumista altaista ja vaihto paikkaa, jolloin jäädyttiin tuulen takia. Meillä oli lounaan jälkeen ohjelmaa, leikkejä ja jotai juttelua sen leirikeskuksen "auditoriossa", tai emmätiiä mikä se oli, mikä oli ihan hauskaa. Parin tunnin aikana sää oli selkeentyny ja aurinko paisto kirkkaalta taivaalta ku päästiin ulos. Lilluttiin vielä pari tuntii melkeen kaikki samassa altaassa (jos oli liukumäki wiii) ja illalla meillä oli aarteenetsintää siel leirintäalueella random joukkueissa. Siinä piti juosta läpi 5 eri rastia, ja nopein kolmesta joukkueesta voittais karkkia ja upeita vesileluja. Keltanen joukkue tais voittaa, ku me ei löydetty ollenkaa vikaa rastia ja näin ollen meijät vissii hylättiin haha. Illalla meijän piti tehä yhessä hamppareita parrilla:ssa, mut kahen tunnin sinnikkään paistamisen ja edelleen raakojen pihvien jälkeen lopulta suosiolla mentin takas mökkeihin, ja heitettiin ne pihvit uuneihin. Leikittiin siin odotelles kuitenki rikkinäistä puhelinta ja jotain muita leikkejä. Flashbäkkejä taas ala-asteelle :´) Ruuan jälkeen suurin osa meni viel yöuinneille, mutta mä jäin mökkiin Zoen, Annan ja Yfu-vapaaehtosten kans, koska mul oli vatsa sika kipee.

Sunnuntaina mökit piti luovuttaa AIKASIN (klo 10), joten nukuttua ei tullu ku ne pari tuntia. Tiiättekö, parasta vikassa camping-päivässä on aina se, et kaikki ruuat pitää syödä loppuun. Meillä meni varmaan enemmän aikaa jääkaapin tyhjentämiseen ku ite vaatteiden pakkaamiseen :D. Sunnuntaina oli joku 27 astetta ja aurinkoista, niin oli sika harmi et meijän dösä lähti jo klo 13.30. Näin ollen oltiin vikoihin minuutteihin asti altaissa ja mentiin suunnilleen pyyhkeet päässä bussiin. Musta kuitenkin vika päivä oli kivoin, ku kaikki oli yhessä ja pelleili ja järjesti uimahyppykisoja miejän sinikuviollisen uimarenkaan läpi. Saltossa oltiin siinä kolmen aikaan, niin ehittiin syödä lounasta terminaalissa ja käydä tsiigaa vähä kauppoja.
Ostettiin dösäliput takas Mvdeoon Sanyan kans jo torstaina, joten päästiin tällä kertaa vierekkäisille paikoille. Meijän kanssa samaan 17.30 lähtevään dösään tuli vaan Tristan, mutta keskel matkaa mukaan  hyppäs Jonas, joka oli sekoillu ja menny ilmeisesti väärään bussiin :D. Muut Yfu:laiset meni toisella samaan aikaan menevällä dösällä. Sama dösämatka meni tällä kertaa nopeemmin, sillä penkit oli entistä leveemmät, puolen matkan nukkumisen jälkeen oli ihmeen paljo energiaa (muistutti kisamatkoilta tulemista, ku kaikki istuu miten sattuu ja välillä puhutaan elämän isoimmista kysymyksistä ja välillä heitetään pissakakkaläppää), ja hyvää matkaseuraa. Me neljä ärsytettiin muita matkustajia ehkä vähän meluamisella, mutta eipä tulla näkemään niitä ihmisiä enää. Opittiin Jonaksen intialaisesta taustasta, ja rohkaistiin Tristania vaihtamaan isäntäperhettään (nykyään on uudessa perheessään tosi onnellinen :)). Sovittiin myös että nähtäis maanantaina tällä porukalla + Nils, ja näytettäis maalaisihmisille vähän  kaupunkia ;).
Mvdeossa mun vanhemmat oli vastassa, ja heitettiin Sanya kotiin ettei sen ois tarvinnu ottaa taksia.

Maanantaina nähtiin yhen aikaan Montevideo Shoppingissa, jossa kierreltiin (musta tuli entistä uruguaylaisempi: OSTIN DONITSIPONNARIN) ja käytiin laittoman monta kertaa mäkkärissä. Illalla meijän piti nähä poikia vielä ramblalla, mut lopulta tehtiinki pitkä kävelylenkki vaan kaksisteen.

Jäätävä määrä tekstii...Samalla mitalla kuvii

 Zoee väsytti...
 Tän kuvan ottamine alkaa olla jo traditio
 Tangoa, salsaa, cumbiaa ja joitain random tansseja. Taisinki vahingossa potkasta paritanssiosios Sanyalle jäätävän mustelman vaikka mun pari oli Tristan :D Kukaan ei tiiä miten se tapahtu
Vielä Saltosta
 Einar ja Oscar yöuinnil
 Chicoooos! Jonas, Oscar, pedo-Einar xD, Jonas, Leon ja Nils
 Mi gordaaaa
Jonas, yo, Einar, Leon ja Oscar. Ja moi heräsin just roskiksesta
KALANSILMÄ


Auditoriosta
 Halailua
  Tollane temppurata silmät sidottuina
 Saksalainen Laura, joka oli siis meijän mökissä

 Ilosina menos ostaa jäätelöö
Ja viel ilosempina sitä syödes
 Saksalainen tyttö jonka nimee en muista, Zarah, Laura ja edessä Zoe
 Meijän aarteenetsintäjengi
 Wiii meijän möksä miinus Zoe ja Zarah
 Kyllä suomalaisen ihonvärin erottaa
 Uimarengas oli se juttu!!
Osa jengistä
 Muut söi chivitot ja mä otin kanaa ja salaattia, koska keliakia
 Jonas salakuvas meitä... mut tsiigatkaa noi penkit hei, mahtu laittaa jalat iha kunnol toho päälle tai ristiin!
 Dia proximo
 Tristan ja Jonas

 Tristan ja Sanya

Oli kyl sika hauska viikonloppu!
Tästä tuli aika pitkä postaus nyt nii kerron seuraavas postaukses lisää mitä mulle kuuluu yms! :)
 
Chauu, Nelli